Kerää / SOLMU

Anu Taivainen: Rituaalimuseon oikeutuksesta

30.8. SSS mielipide, Anu Taivainen, kulttuurituottaja:

Päätös Rikalanmäestä lähenee ja epäilykset Rituaalimuseon kelvollisuudesta jatkuvat. Tässä vastineemme torstaiseen Irma Savolaisen mielipidekirjoitukseen.

Kiitämme Irma Savolaista ahkeruudesta Rituaalimuseon tarpeettomuuden ja sinisilmäisyyden esiintuomisessa. Saamme tekstien myötä hienoja mahdollisuuksia esittää omia kantojamme.

Keskiviikon lehdessä Irma Savolainen julisti oletettuja, vääristeltyjä ja Rituaalimuseon menestymisen kannalta turhia yksityiskohtia työmme kelvottomuudesta. Samaisessa lehdessä Salon osuuskaupan toimitusjohtaja Esko Jääskeläinen toivotti oman liikkeensä piiriin muuttavan Megamyyntiareena tervetulleeksi, koska kaikki Saloon uutta tuova on positiivista.

Asenteiden vastakohtaisuus on kuvaavaa. Entisen maakuntamuseotutkijan kirjoitukset ovat surullista luettavaa, koska ne tuovat selkeästi esiin museotyön ongelmat tänään – sulkeutumisen, ylhäältä arvottamisen sekä voimavarojen puutteen pelon. Esko Jääskeläisen sanoma oli toinen. Uusi on yhtä aikaa uhka, mutta se on myös mahdollisuus. Siksi uusi on uskallettava kohdata.

Maailma muuttuu, myös museoiden ympärillä. Museoiden tehtävä on osaltaan taata kansakuntamme menestys ja tukea ihmisten hyvinvointia sekä elämässä selviytymistä. Minkään muun syyn vuoksi ne eivät ole oikeutettuja liki 90 prosenttiseen julkiseen rahoitukseensa. Siksi museoiden on oltava avoimesti ja alati yhteisön tarpeita kuuntelevia sekä niiden mukaan eläviä. Tämä vaatii museoilta uudenlaisen työtavan omaksumista. Yhteisömuseona Rituaalimuseo näyttää siihen mallia.

Museoiden kokoelmatyö ja tiedon tallentamisen tavat eivät ole valmiita. Miksi muuten työhön liittyisi tälläkin hetkellä kymmeniä kehittämishankkeita, tutkimusta ja innovointia pelkästään Suomessa. Useimmat hankkeista luovat malleja museoiden väliseen yhteistyöhön, koska jakaminen, avoimuus ja yhdessä tekeminen ovat myös muistiorganisaatioiden vahvuus. Tälläkin alueella Rituaalimuseo luo uutta museotyöhön.

Irma Savolaisen kirjoituksissa korostuu huoli Rituaalimuseon ansainnasta. Rituaalimuseo toimii samalla tavalla ja tarmolla kuin yrittäjät. Ymmärrämme, että siihen liittyvä toimeliaisuus, jatkuva mahdollisuuksiin tarttuminen, joustavuus, nopeus sekä itsensä likoon laittaminen voivat olla vieraita ja pelottavia työuransa vakiintuneessa instituutiossa tehneille.

Rituaalimuseo on mallin näyttäjä yrittäjähengessään sekä siinä, miten museotyö rakennetaan erilaisten kumppaneiden yhteen tuomista voimavaroista.

 

Tämä kirjoitus oli vastine Salon Seudun sanomissa julkaistuun Irma Savolaisen tekstiin:

Rituaalimuseon toiminnanjohtaja Anu Taivainen yrittää luoda kuvaa Rituaalimuseosta Salon yhtenä pelastajana, työpaikkojen luojana ja rahoituslähteen hankkijana (SSS 27.8.).

Ensiksi lienee syytä korjata virhe apurahan saannissa Rituaalimuseon tai oikeammin Quo Vadis teatterin rituaalimuseohankkeen Koneen säätiöltä saama apuraha 81 000 e ei suinkaan ollut suurin myönnetty kuten Anu Taivainen väittää. Monet tieteelliseen työhön myönnetyt apurahat olivat paljon suurempia eräs jopa 364 000 e.
Aineettoman kulttuurin tallentamiseen eli somalitaustaisten häiden tallentamiseen myönnettiin apuraha Helinä Rautavaaran etnografisen museon säätiölle.

Rituaalin sijasta olisi parempi puhua juhla- tai tapahtumatuotannoista, koska sitähän ne ovat. Rituaali sana kuulostaa vain hienommalta.

Vain hyväuskoinen optimisti voi esittää, että kolmen vuoden sisällä museon rahoituksesta tulee 70 prosenttia myynnistä ja 30 prosenttia avustuksista. Mtä museo myy? Aineettomia palveluksia? Hää- ja hautauspalveluitako? Niitä saa kirkolta ihan ilmaiseksi. Teatterikakkua jakamassa on monta amatööriteatteria, ammattiteatteriin rituaalimuseon rahat eivät riitä.

Lähivuosina valtionavut ammattimuseoille supistuvat entisestään. Tähän asti ne ovat olleet niin pieniä, ettei niitä ole kehdattu supistaa, mutta tulevasiuudessa asia on toisin Raimo Sailasta siteeratakseni. Toisaalta Rituaalimuseo ei kai edes sellaiseksi pyrikään.

Olin rituaaliviikon viimeisen päivän Rikalanmäellä katsomassa ja kuulemassa. En vakuuttunut. Professori Helena Ruotsalan kenttätyöselostus toi mieleeni oman kenttätyöni juhannussalon teosta Houtskärin Björkössä ja Mossalassa juhannuksena 1980.

Teatterin keinoin elävöitettiin historiaa Helsingin kaupunginmuseossa jo 1990-luvun lopulta alkaen Rendez-vous -projektilla, ja puvut tehtiin niin autenttisiksi kuin pukutukijoiden tiedoilla pystyttiin. Ei siis mitään uutta auringon alla.

Aineetonta kulttuuriperintöä tallentaa jokainen museo Suomenmaassa ottaessaan vastaan esineen ja merkitessään muistiin mahdollisimman tarkasti, miten ja milloin esinettä on käytetty. Jokainen omassa mielessään uuden ajatuksen keksinyt luulee sen olevan ainutlaatuinen, koska muita samanlaisia ei tunne.

Rikalanmäellä käytyäni olen entistä varmempi siitä, että mäen rakennukset eivät ilman valtaisia korjauksia sovellu museokäyttöön. Jo lämpö- ja kosteusolosuhteiden säätäminen vaaditulle tasolle maksaisi mielettömiä summia. Vanha talli on vanha talli, ei se muuksi muutu, vaikka kuinka yritettäisiin.
Jos Rikalanmäellä jatkettaisiin arkeologisia kaivauksia, löytöjä ei saataisi sinne tallennettaviksi, koska rakennukset eivät ole turvallisia. Jos jostain löytyisi ne miljoonat, joilla Rikalanmäen rakennukset korjattaisiin, töitä löytyisi muutamalle rakennusmiehelle ehkä vuodeksi, mutta siihen se loppuisi. Tieteellisen henkilökunnan palkkaamiseen rahat eivät riittäisi.

Museon pitäisi sijaita mahdollisimman lähellä kaupungin keskustaa. Rikalanmäki on aivan liian kaukana. Sinne ei pääse kuin taksilla eikä monikaan ole valmis maksamaan yli 30 euroa edestakaisesa taksimatkasta.

Kiitos muuten rituaaliviikon sunnuntain kahvista! Niin marja- kuin suolaiset piirakat olivat hyviä. Jos niistä olisi otettu pieni maksu, jokainen olisi sen maksanut mielellään ja museon kassaan olisi kertynyt muutama ropo. Maksua ei huolittu, vaikka sitä tarjottiin, joten se sitä taloudenpidosta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s