Kerää / Yhdistää

Marianna Keisalo: Antropologisia näkökulmia rituaaleihin

Marianna Keisalo

Antropologi Marianna Keisalo Helsingin yliopistosta oli Rituaalimuseon pääsiäisviikon Riitti soikoon! -luennoitsija (linkki luento-ohjelmaan).

Tiivistelmä Marianna Keisalon luennosta:

Rituaali on antropologiassa tärkeä ja pitkäaikainen tutkimuskohde. Esittelen luennossani joitakin tutkimuksellisia näkökohtia ja kerron lisäksi omasta Yaquien pääsiäisrituaalia käsittelevästä väitöskirjatutkimuksestani.

Antropologian oppikirjassaan Cultural Anthropology: A Perspective on the Human Condition (2012) Emily Schultz ja Robert Lavenda yhdistävät rituaalin leikkiin, peliin, myytteihin ja taiteeseen. Näitä toimintoja yhdistää inhimillisen toiminnan ja ilmaisun avoimuus: kyky tehdä samoja asioita eri tavoin ja eri asioita samalla tavalla. Voimme reflektoida toimintaamme ja käsitellä elämää ja ihmisyyttä erilaisten ilmaisukeinojen avulla. Meillä on kyky myös huumoriin, parodiaan ja ironiaan. Eri kulttuurit erittelevät erilaisin kriteerein toiminnallisia tyylilajeja, joista Schultz & Lavenda vertaavat leikkiä ja rituaalia vastakkaisina toiminnan raameina: siinä missä leikki viittaa johonkin, mikä ei ole totta, rituaali viittaa olemassaolon perimmäisiin totuuksiin.

Mutta miten rituaali tekee tämän ja mitä seurauksia sillä on? Antropologisessa tutkimuksessa ei ole löytynyt yksiselitteistä kuvailevaa määritelmää rituaalille. Esimerkiksi toistuvuus, muodon pysyvyys, yhteys pyhään, ja erillisyys arjesta tai muusta toiminnasta kuvaavat monia, mutta eivät kaikkia rituaaleja. Rituaalinkaltaisia toistuvia kaavoja löytyy kaikkialta, tieteestä, politiikasta, taiteesta ja arjesta. Onkin ehdotettu, että rituaalia ei pidä lähestyä tiettynä toimintana, vaan toiminnan aspektina. Sittemmin on kysytty, onko rituaalia, rituaalisuutta tai ritualisaatiota tarkasteltava kommunikaationa vai performanssina, toisin sanoen, onko rituaalin merkitys sen välittämässä viestissä vai sen aikaansaamissa vaikutuksissa ja tuottamissa kokemuksissa? Mikä on rituaalin suhde kontekstiin?

Rupert Stasch on kirjoittanut rituaalin tutkimusta luotaavan review-artikkelin Ritual and Oratory Revisited: The Semiotics of Effective Action (2011), jossa hän esittää rituaalin olevan vuorovaikutteinen tila, jossa on poikkeuksellisen tiheää laajempien kategorioiden ja periaatteiden representaatiota. Rituaali voidaan nähdä mikrokosmisena toimintana, joka on kuin malli makrokosmisesta ympäristöstään ja voi myös vaikuttaa siihen. Stasch esittää, että rituaalia voi tarkastella ikään kuin olet tässä –karttana, joka kertoo osallistujalle maantieteellisen sijainnin sijasta hänen paikkansa sosiaalisessa, kulttuurisessa, moraalisessa ja historiallisessa ympäristössä.

Rituaali on aina monitulkintainen – tämä on toisaalta osa sen voimaa ja merkitystä: sama rituaali voi olla tärkeä eri näkökulmista ja eri tilanteissa; eri osallistujat voivat nähdä erilaisia olet tässä karttoja. Sosiaalinen elämä on itsessään ristiriitaista ja monitulkintaista, siksi sitä edustavien symbolienkin on oltava monitulkintaisia. Näin on selitetty myös rituaalisten muotojen jatkuvuutta ja niiden kykyä yhdistää yksilöä ja yhteisöä, henkilökohtaisia ja jaettuja merkityksiä.

Tarkastelin väitöskirjassani Cosmic Clowns: Convention, Invention, and Inversion in the Yaqui Easter Ritual (2011) Yaquien, erään Pohjois-Meksikon alkuperäiskansan, rituaaliklovneja. Erilaisia koomisia hahmoja esiintyy ympäri maailmaa: esimerkiksi hovinarrit, sirkuspellet ja myyteissä esiintyvät tricksterit. Erityisesti Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen rituaaleissa on paljon rituaaliklovneja. Nämä ovat monitulkintaisia, liminaalisia ja anomaalisia, niitä on vaikea määritellä tai asettaa selkeisiin luokitteluihin. Klovneilla ei usein ole selkeää ikää tai sukupuolta, ne voivat muuttaa muotoaan tai olla muuten epämääräisiä. Rituaaliklovnit tyypillisesti rikkovat sääntöjä ja tabuja, ne ovat yhtä aikaa sekä pyhiä että maallisia. Rituaaliklovnit voivat myös olla shamaaniakin voimakkaampia esimerkiksi parantamisessa.

Yaquien pääsiäisenvieton historia on jesuiittojen 1600-luvulla tekemässä lähetystyössä. Vuosisatojen aikana rituaali on kuitenkin otettu osaksi Yaqui kulttuuria ja tulkittu uudelleen erilaisen maailmankuvan puitteissa. Rituaalissa erilaisia kosmologisia voimia edustavat eri ryhmät: kirkkoryhmä on Jeesuksen ja kristillisten voimien puolella kun taas fariseukset ovat näiden vastavoimia. Chapayekat edustavat Juudasta ja roomalaisia sotilaita ja kuuluvat fariseuksiin. Kaikkien Chapayeka-esiintyjien on oltava aikuisia, naimisissa olevia miehiä. Tärkeä osa Chapayeka performanssia on naamioiden käyttö: erilaiset naamiot edustavat esimerkiksi perinteisiä Chapayekoja, eläimiä, erilaisia vieraita tai ulkomaalaisia ihmishahmoja sekä esimerkiksi TV:stä tai elokuvista löytyneitä hahmoja, kuten Vaaleanpunainen Pantteri, Kippari Kalle tai Homer Simpson. Kaikki hahmot ovat voimakkaita, miespuolisia ja Toisia, jotain muuta kuin Yaquit itse. Joka vuosi tehdään uuden naamiot ja kaikki paitsi kaksi poltetaan pääsiäisrituaalin lopuksi.

Naamioissa yhdistyvät perinne ja innovaatio. Chapayekat yhdistävät myös performanssissaan konventionaalisia, perinteisiä rituaalimuotoja sekä uutta ja improvisoitua toimintaa. Chapayeka-performanssin konventionaalinen puoli on Jeesuksen syklille symmetrinen ja käänteinen uudelleensyntymisen ja kuoleman sykli: pääsiäisrituaali alkaa tuhkakeskiviikkona kun ensimmäinen Chapayeka ryömii esiin kirkon alttarin alta ja päättyy Jeesuksen ylösnousemukseen ja Chapayeka naamioiden polttamiseen. Performanssin innovatiivinen puoli saa erilaisia muotoja: se voi olla improvisaatiota naamion kuvaaman hahmon mukaisesti, vuorovaikutusta katsojien tai toisten esiintyjien kanssa, konventionaalisten tapahtumien keskeyttämistä ja häiritsemistä tai niiden suorittamista persoonallisella tavalla.

Vaihtelu konvention ja innovaation välillä yhdistää Chapayekat kulttuurin kollektiiviseen ja moraaliseen puoleen ja samalla tekee niistä arvaamattomia ja voimakkaita. Kaikki muut pääsiäisrituaalin suorittajat keskittyvät toistamaan konventionaalisia malleja. Luovalla, uudella ja yllättävällä toiminnallaan Chapayekat erottavat itsensä muista esiintyjistä ja näin tekevät itsestään voimakkaamman. Tämä taas edellyttää vastapuolelta (Jeesusta edustava kirkkoryhmä) myös enemmän voimaa, ja elävöittää koko rituaalia. Jatkuvuuden ja muutoksen, konvention ja invention, yhdistäminen osaksi rituaalia mahdollistaa yaqui-kulttuurin konventioiden uudelleenluomisen voimakkaina ja vakuuttavina erilaisissa historiallisissa konteksteissa. Uuden ja vanhan yhdistäminen uudistaa rituaalia ja ylläpitää näin perinnettä ja kulttuuria.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s