Kerää / Yhdistää

Heikki Willamo: Pyhän jäljillä

Ihminen on tehnyt eläinkuvia yli neljänkymmenen vuosituhannen ajan, parinkymmenen ensimmäisen aikana ei muita tunnistettavia kuvia juuri tehty. Tämä kertoo eläinten, nimenomaan luolien seinämille kuvattujen suurten nisäkkäiden, valtavasta merkityksestä muinaisten esivanhempiemme mielenmaisemassa ja maailmanselityksissä.

Minua kiinnostaa tuo eläinten tärkeä asema sekä se, miten me eläimen tänä päivänä kohtaamme. Omassa myöhemmän kivikauden kuvastossamme hirvi nousee ylitse muiden. Naapurimaissamme joukkoon liittyvät peura ja karhu. Suomalaisessa kalliotaiteessa näitä kahta ei ole kuvattu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, mutta karhuun liittyvä myytistö on elänyt vahvana aina 1800-luvun loppupuolelle asti. Se ja hirvi mainitaan vanhoissa runoissamme taivassyntyisiksi, siis jumalten valtakunnasta tänne maan päälle lasketuiksi.

Eläinkuvaajana liityn tähän yli neljänkymmenen vuosituhannen mittaiseen ketjuun, tällä hetkellä sen viimeisenä lenkkinä. Seuraan taitelijana tätä kuvantekijöiden polkua ja rakennan tarinaa ihmisen ja eläimen kohtaamisesta, suhteestamme ja yhteisestä alustamme. Vanhimpien myyttien mukaan ihminen ja eläin olivat alussa yhtä ja saattoivat vaihtaa olomuotoa keskenään. Samaanit tekivät näin transsimatkoillaan, vieraillessaan toisissa maailman kerroksissa apuhenkiensä tai auttajaeläintensä hahmossa.

Kaikki tämä on liukenemassa historian hämärään, vanha tieto katoaa. Olemme muokanneet yhteistä elintilaamme meille sopivaksi ja saattaneet monet eläimet ahdinkoon tai suorastaan sukupuuttoon. Tahti kiihtyy, mutta kaikki alkoi jo kauan sitten. Monet luolien seinämiin maalatuista megafaunan edustajista, kuten esimerkiksi mammutti, villasarvikuono, arobiisoni ja luolakarhu katosivat jo jääkauden loppuvaiheessa. Ne metsästettiin sukupuuttoon.

Myös alkuhärkä katosi, mutta vasta historiallisella ajalla. Ihminen oli kesyttänyt sen Lähi-idässä jo vuosituhansia aikaisemmin, jalostanut siitä naudan, joka kantaa mukanaan esivanhempiensa geenejä. Juhtana käytetty härkä on ollut merkittävä apu maanviljelyn alkutaipaleella ja mahdikkaat härkäkuvat koristavatkin monia pronssikautisia kalliouurroskenttiä Etelä-Skandinaviassa.

Eläimen rooli elämässämme, historiamme muokkaajana ja ajatustemme kohteena kiinnostaa minua. Valokuvaan niitä ja mietin tätä tarinaa: hirveä, karhua ja alkuhärän perillisiä.

Heikki Willamo

Heikki Willamo: Taivashirvi

Heikki Willamo: Taivashirvi

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s