Ajankohtaista / Kerää / SOLMU

Munivia pupujusseja ja pieni pääsiäistarina

Pajunkissoja, munivia pupujusseja ja noitia

Pääsiäinen on varsinainen erilaisten rituaalien ja symbolien runsauden sarvi, joka kietoo kerroksiinsa monikulttuurisia, kristillisiä ja vanhan kansanuskon riittejä ja tapoja. Pohjolassa nykymuotoinen pääsiäinen kiinnittyy maan vapautumiseen lumipeitteestä, auringonvalon voimakkaaseen lisääntymiseen, lintujen paluuseen – ja pajunkissoihin -aikaan jolloin rituaalin tarve on ehkä suurimmillaan: soidinaika.

Munivat pupujussit

Lapsuudessani 60-luvulla jänöjussit toivat suklaamunan – siinä olikin ihmettelemistä. Noituutta? Nopeasti ja tehokkaasti lisääntyvää jänistä on pidetty hedelmällisyyden vertauskuvana. Germaanien vanhoihin kevätuhreihin kuuluivat munien lisäksi jänikset. Kotieläiminä pidettyjä jäniksiä saatettiin myös antaa keväiseksi lahjaksi. Jo ennen uskonpuhdistusta Keski-Euroopassa uskoteltiin lapsille, että juuri jänis tuo pääsiäismunat. Protestantit omivat jäniksen itselleen erottuakseen selvemmin katolisista pääsiäisenviettäjistä. Pääsiäisleivästä tehtiin jäniksen tai lampaan muotoinen. Munia tuova, kätkevä tai jopa muniva pupu on 1600-luvulta lähtien ollut suosittu satuhahmo niin Saksassa kuin muuallakin, 1900-luvulla myös Suomessa. Lähde SKS.

puput

Auringon ollessa aktiivinen ja kun sen pinnalla näkyy auringonpilkkuja, niin silloin on Maassa paljon jäniksiä (Atsteekit). Jänis on monissa kulttuureissa liitetty taivaankappaleisiin ja astrologiaan. Kuva: Pasi Airike

Sana Easter (engl. pääsiäinen) on peräisin hedelmällisyyden jumalattaren, Osteran, nimestä. Osteraa on juhlittu kevätpäivän tasauksen aikaan. Jumalatar on antanut nimensä myös ilmansuunnalle, jossa aurinko syntyy: East, itä. Ehkä suomenkielen ”itäminen” on peräisin auringonnousun ilmansuuntaa kuvaavasta nimestä. Auringosta, päivän päästäjästä, saamme lemmenvirtaa D-vitamiinin muodossa, joka saa meidät virittymään uudella tavalla elämään, uusiutumaan ja siemenemme heräämään. Se tuntuu lumoavalta! Järkevimmänkin ihmisen valtaa hurmos – lempeys ja rakkaus vavisuttavat ruumiitamme. Noituutta! Ja noitavainoja: lemmekkäät naiset ja varsinkin lemmenyrttejä ja taikoja viljelevät naiset, kuin myös myös miehet, olivat pulassa.

Musta Jaana

Myös Suomessa (Ruotsissa) joutui noituudesta käräjille, ja noituuden harjoittamisesta langetettiin myös kuolemantuomioita, ns puhdasoppisuuden aikana, 1500- ja 1600-luvuilla. Luonnonuskonnon harjoittaminen oli ruotsinvallan aikana karkotuksen ja kuolemanrangaistuksen uhalla kiellettyä 1800-luvulle asti. Muistissani on tarina salonseutulaisesta noidasta nimeltä Musta Jaana. Lähde on minulta kadonnut (tietääkö joku?). Myös Musta Jaana sai aikanaan kuolemantuomion, mutta katosi Turun linnan sellistä mystisesti tai vapautettiin salaa. Musta Jaanan tarinaan on sulautunut motiiveja Musta Saara -legendasta. Tarinassa itse kuningas vapauttaa (palkitsee) Jaanan. Oman muistini sopukoissa asustavassa Musta Jaana -toisinnossa Jaana sai kuninkaalta/kartanonherralta suojapaikakseen pienen saaren Halikonlahdelta, Kai-saaren, jossa eli lopun elämäänsä kasvattaen lääkeyrttejä. Kasvikartoitus kertoo saaressa kasvatetun vanhoja lääkekasveja.

Miksi noita lentää luudalla?

Alueilla, joissa ei tietäjyyteen (noituuteen) liittynyt matkarumpua, saatettiin käyttää ”lentokeppiä” (vrt keppihevonen). Yksi selitys noidan luudalle voisi olla seuraavanlainen: koska toimiin liittyi uhka joutua käräjille ja tulla tuomituksi kuolemaan, naiset naamioivat keppinsä oven pieliin nojaaviksi luudiksi. Intuitiiviseen vai reflektiiviseen ajatteluun perustuvaa tietoa – en ole ihan varma…

Pieni pitkäperjantain tarina

Kolmetoista vuotta sitten, pitkänä perjantaina, lähti nuorimmaiseni syntymään. Kuinka ollakaan, luonto oli tehnyt tepposen ja pitkäksi kasvanut napanuora oli sykkyrällä synnytyskanavan edessä ja moninkerroin poikasen kaulan ympäri. Tuli kiire leikkaussaliin. Sängystäni laskettiin pääpuoli alaspäin, kätilö hyppäsi haarojeni väliin, otti topakan otteen poikasen päästä työntäen sitä takaisin päin luontaisia synnytysponnistuksiani vastaan. Siinä sitten yhdessä kiidettiin seinien rappaukset roiskuen alakerran leikkaussaliin. Hissiovella tuli vastaan vartioimies sotisopineen. Kätilö raotti lakanaa ja huikkasi haarojeni välistä vartijalle: ”Tämä ei ole pääsiäisnäytelmä, vaan tosi tilanne!” . Tarina päättyi onnellisesti. Kätilöt, syntymän tietäjät ja kevään pelastajat: ikivanha naisten ammattikunta, lapsenpäästäjät, jossa yhdistyy tietäjyys, parantajuus ja noituus -intuitiivinen tietous.

Hyvää pääsiäistä!

tuula nikulainen

One thought on “Munivia pupujusseja ja pieni pääsiäistarina

  1. Paluuviite: Ajankohtaista: Kultaiset munat, Sokerikulmalla |

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s