Kerää / Keskustelee / Pohtii / SOLMU

Kauneus, taide, rituaali sekä luonnonvalinta

Minulla on ollut tapana pitää ulkona verkkopussissa villoja pesänrakentajille. Syksyllä villaa hakevat mm oravat ja keväisin pikkulinnut. Suurin osa tarjolle asettamistani villoista ovat tavallista valkeaa karstaamatonta suomenlampaan villaa, mutta joukkoon on eksynyt myös värjättyä villahahtuvaa ja langanpätkiä.

Orava on valinnut pesänrakennustarpeikseen oranssia ryijynnukkalankaa:
tinttiorava

Tämä töyhtötiainen pitää ilmeisesti keltaisesta – ovatko villat vain pehmusteita vai toteuttaako tintti kauneuden tajuaan? Tässä tapauksessa pesänrakentajana on naaras. Nämä voidaan toki tulkita sattuman taiteilijoiksi.

Varhaisimmat taiteilijat ja ritualistit ovat olleet lintuja

Näistä oman pihapiirin taiteilijasieluisista ystävistäni tulivat mieleeni lavastaja-linnut. Lavastajat (Ptilonorhynchidae) ovat pienikokoisiin varpuslintuihin kuuluva heimo. Luonnonvaraisina näitä taiteilevia lintuja löytyy pääosin Australian ja Uuden-Guinean trooppisilta alueilta. Lavastajat tunnetaan parhaiten lajien koiraiden tavasta hurmata naaras taidokkailla ja värikkäillä taidekokoelmillaan.

Koiraat rakentavat värikkäitä teoksia heinistä, kukkien terälehdistä, kivistä ja hedelmistä tehdäkseen naaraisiin vaikutuksen. Linnut hiovat kokoelmiaan loputtomiin. Osa linnuista värittää asetelmiaan hiilellä ja marjoilla puunkuori siveltimenään – taiteilijalinnut myös varastavat toistensa ideoita…Naaras valitsee parittelukumppanikseen koiraan, jonka bower eli ”häähuone”, veistoksellinen pesämuodostelma, ja sitä ympäröivä galleria miellyttävät eniten. Häärituaalin seurauksena useat koiraat jäävät ilman naarasta, ja parhaat taiteilijat parittelevat usean naaraan kanssa. Ks boverbird – kuvia  Jokaisella lavastaja-heimolla on oman tyyliset ja yksilöllisesti koristellut häähuoneet.  Näin ovat lavastajalinnut toimineet ainakin 50 miljoonaa vuotta toteuttaen toimintoja, jotka on pitkään mielletty vain ihmislajille kuuluvaksi: taide ja rituaalit. Hääkammioiden toteutukset ovat kaukana funktionaalisista ratkaisuista. Linnut ovat taiteilijoita – paljon ennen ihmistä –  ja häähuoneet varhaisimpia arkkitehtuurisia luomuksia.

Linnut ovat sopeutuneet vuosituhannet erilaisiin ympäristönmuutoksiin. Nykyään linnut kierrättävät teoksissaan luonnonmateriaalien rinnalla myös löytämiään keinotekoisia esineitä. Lavastajien heimoon kuuluvat satiinilinnut tekevät teoksensa aina sinisestä. Aikaisemmin sinisiä kukan terälehtiä ja simpukankuoria käyttänyt lintu kokoaa nykyään galleriaansa teoksia, jotka se valmistaa sinisistä muovikorkeista ja mehupilleistä, joita turistit ovat jättäneet jälkeensä. Joskus linnut myös värjäävät esineitä sinisiksi puristamallaan hedelmämehulla. Joidenkin satiinilintujen teokset suorastaan vaativat sinistä. Jopa niin paljon että eläintarhan vankeudessa ne ovat valmiita tappamaan sinisen linnun, jotta saisivat pesäänsä sinistä. Onko sinisellä värillä näin vahva kilpailuetu naaraiden silmissä? Näyttää vahvasti siltä, että se kaikkein sinisin ei näytä takaavan naaraiden suosiota. Erästäkin naarasta tuntui miellyttävän eniten harmoninen kokonaisuus ja naaras  antoi myös vihjeitä mieltymyksistään urokselle, joka sitten yritti hiota teoksiaan sen mukaan. Tärkeämmäksi valintakriteeriksi näytti lopulta kohoavan koiraan soidintanssi valmiin teoskokonaisuuden ympärillä (josta nimi lavastaja-lintu), jonka on parasta olla hyvä ja sopiva, sillä naaras satiinilintu ei pidä ylisuorittamisesta. Lavastajalintujen uurastus soidinmenojen eteen ovat huippuunsa viritetty luovuuden osoitus, jossa naaraita ei hurmata voimalla eikä määrällä, vaan harmonisella kauneudentajulla ja teoksilla joilla on lumovoimaa. Eri linturyhmillä arvellaan olevan myös erilaisia perinteitä, yksi tykkää taideteoksista, toinen tanssista.

Jo Darwin tuskaili seksuaalivalinnan äärellä: mitä kilpailuetua voi tuoda riikinkukon pyrstö – niin raskas ja epäkäytännöllinen kapistus, mutta kaunis ja suorastaan fantastinen! Suurin osa komistuksen kantajista jää jopa ilman puolisoa. Evoluutiota ei näytä ohjaavan se tarkoituksenmukaisin tai käytännöllisin, vaan kauneudella näyttää olevan merkittävä osansa evoluutiossa, jonka Darwin arveli juontuvan naaraiden luontaisesta kauneudentajusta, sillä usein juuri naaras tekee useimmilla lajeilla kumppanin valinnan. Evoluutiota ohjaa näin myös toiminta, jota kutsumme taiteeksi ja joka kytkeytyy myös mitä erilaisimpiin estetiikkaa pursuaviin rituaaleihin.

***

Jos kiinnostuit aiheesta, niin kuuntele David Rothenbergin esitelmä Survival of the Beautiful – Why there is so much beautiful in the nature?  David oli vuosi sitten Rituaalimuseon vieraana Norpas-festivaalilla, jossa esitelmä on taltioitu.

 

TallennaTallenna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s