Kerää / Keskustelee

Joulu on rituaalien aikaa

Rituaaleilla kuljetaan vuodenajasta toiseen, elämänvaiheesta toiseen, luodaan yhteyttä kaikkeuteen ympärillämme, toisiin ja itseemme, muistetaan ja uudistetaan.  Joulun rituaaleissa kerrostuvat valon juhla, Kristuksen syntymä ja kaupankäynnin arvot. Jokaisella perheellä on omat rituaalinsa, ne tavat joita ilman joulu ei tuntuisi joululta. Piparkakkutaikinan syöminen, onnistunut pukkihuijaus, vanukas jota ei tehty…

Rituaalimuseon neljä tutkijaa ja taiteilijaa pohtii yhdessä joulun rituaalien merkitystä itse kullekin. Artikkeli on julkaistu alunperin Salon Seudun Sanomissa Jouluna 2012. Valokuvat on skannattu 60-luvun dioista (Tuula Nikulaisen perhearkisto): Joulun eri elementit ovat säilyneet lähes samoina vuosikymmenestä toiseen.

KESKUSTELU JOULUSTA

(Maija Butters, Otso Kautto, Tuula Nikulainen ja Anu Taivainen)

joulu-64035JOULUN RITUAALIT JA RUTIINIT  

Joulu on latautunutta ja pimeää aikaa. Joulu on vanhan auringonkierron loppu ja uuden syntymä. Joulu on perinteiden sekoittumisen juhla.

MAIJA: Joululla on erityinen merkitys suomalaisille. Erityisesti vuodenkierron rituaalien tarkoituksena on vahvistaa elämän kulun pyhää järjestystä. Niillä taistellaan kaaoksen uhkaa vastaan, turvataan yksinkertaisesti elämän jatkuminen.

OTSO: Katalonian pikkukylissä kylän keskustan suuri joulukuusi pilkotaan joulun jälkeen ja poltetaan kokkona juhannuksena. Näin vuoden pimein ja valoisin hetki kohtaavat tulessa.

MAIJA: Joulusta tuli erityisen merkittävä muutettuani perheeni kanssa Yhdysvaltoihin. Kaliforniassa joulu merkitsee lähes ainoastaan lahjojen jakamisen traditiota ja rituaalia. Suomessa jouluun liittyy lukuisia muitakin, joulukuusen haku ja koristelu, joulurauha, yhdessäolo, haudalla käynnit, musiikki – ja tietysti ruuat!

OTSO: Rituaalinen yhdessäolo, tunnistan.

TUULA: Tuoksut, riisipuuro ja kaneli, ulkomaan hedelmät, kuorelliset pähkinät, lapsuudenkodin nokimusta sauna, hautausmaa.

MAIJA: Yhdysvaltalainen mieheni vei isäni kanssa haudoille kynttilöitä. Palattuaan hän oli vaikuttunut ja koki olleensa mukana tärkeässä – isälleni pyhässä – rituaalissa. Samalla hän ymmärsi jotain suomalaisuudesta. En voinut taikoa pimeyttä, lunta tai hiljaisuutta Kaliforniaan, ainoa keino olivat ruuat. Siellä tein kaikkia perinteisiä jouluruokia prikulleen äitini suvun resepteillä.

TUULA: Lapsuuden jouluissa tuoksuvat havut, kanervat, villainen pöytäliina, himmeli ja kaneli. Meidän perhe oli suunnistusheimoa. Vietimme paljon aikaa metsissä. Onneksi ei ollut joulukisoja – toisaalta joulu metsässä se vasta hauskaa olisi ollut. Aikuisuuden joulut ovat olleet pesäpäiviä lasten, ystävien ja eläinten kanssa, luonnon ja auringon juhlaa. Kuusi on koristeltu eläinpiparein, meritähdin, simpukoin ja matonkutein. Piparkakkumetsä. Ollaan me meidän hevonenkin tuotu tupaan.

OTSO: Meille hankittiin Ranskan vuosina pieni kaunis seimi. Oli mukavaa osallistua ranskalaiseen perinteeseen. Suomeen muutossa seimi katosi ja lapset rakensivat sen barbeilla. Siitä tulikin uusi tapa, jolla pidettiin yhteyttä lapsuuden tunnelmaan. Olihan melkein jokainen barbi joululahjana saatu.

joulu-61046JOULUN LAHJAT, UHRIT

OTSO: Tuhlaaminen nähdään monissa kulttuureissa välttämättömänä uhrina tulevan onnen varmistamiseksi.

TUULA: Jännää, että ikivanha uhriateria on edelleen pöydässä, tosin rasvaisempana.  Suomalaiset joutuivat aikanaan tuon tuosta käräjille tallissa harjoitettujen joulumenojen takia. Siellä syötiin uhriateria, orava tai hauki. Lanttulaatikko, vuoden viimeiset nahistuneet vihannekset kelpasivat ravinnoksi haudutuksen ja imellytyksen jälkeen.

TUULA: Joulupukki oli ensin Nuuttipukki, kiroileva tuohinaamarinen harmaatakki, loppiaisena joulun ilot pois pyyhkivä ilkimys. Sitten Nuutti siirtyi jouluaattoon, Coca-Colan luomaksi punatakkiseksi pukiksi. Siperialaisen shamaanin puku on ollut punamaalilla maalattua nahkaa ja usein valkoisella turkiksella reunustettu. Tuskin sattumaa.  

OTSO: Pukki väitti tavanneensa isän Vuosaaren ostarilla riehumassa ja kumauttaneensa hänet lahjasäkillä tainnoksiin… selityksiä, kun isä taas sattui olemaan poissa pukin tullessa.

TUULA: Uskoimme pukkiin. Kun usko alkoi horjua, osallistuimme nuorempien höynäytykseen. Kun pukkiusko oli rapissut lopullisesti, lapset toimittivat vuoroin pukin virkaa pukeutuen lapikkaisiin, käännettyihin turkkeihin, karvalakkiin ja partaan.

OTSO: Espanjassa vanhastaan kolme itämaan tietäjää toi lahjat loppiaisena… tai no, kaksi toi lahjoja, se kolmas, murjaani, pisti pahat lapset säkkiin ja vei mennessään.

Uskonnottomana perheenä meillä on ollut yksi rituaali yli muiden: paljon lahjoja, enemmän kuin olisi varaa. Joka joulu vannomme, että tänä vuonna ei lahjoja. Sitten repee ja niitä on kasa. Lahjat avataan yksi kerrallaan, muut katsoo, pitkälle aamuyöhön. Mutta tänä vuonna emme anna lahjoja.

joulu-64033JOULUNA OLEMME ME

Joulu on logistiikkaa. Kuka liikkuu, minne, onko kaikki muistettu?

OTSO: Lapsuudenkodissa tehtiin iso piparitaikina. Siihen kajoaminen oli ehdottoman kiellettyä. Kulhon vieressä oli lautasella veitsi. Sitten ihmeteltiin, miten taikina onkin syöty, ja tehtiin uusi. Kolmannesta leivottiin ehkä pari pellillistä pipareita. ”Turha pilata hyvää taikinaa paistamalla,” totesi isä joka vuosi. Olimme erityisiä – niitä jotka syövät piparit taikinana.

ANU: Aattona vietiin Tyyne-tätille pikkuinen kuusi, joka asetettiin isoon vaasiin ja aina se kellahti. Tyyne poltti keikkuvassa kuusessa oikeita kynttilöitä ja meitä pelotti. Kuulimme aina saman unitarinan, jossa Tyyne haudattiin jouluaattona ja hautajaiskulkueen kärjessä isä soitti trumpetilla Petteri Punakuonoa.

TUULA: Aidot kynttilät ja tulipalon pelko olivat läsnä meilläkin. Tulien polttaminen jouluna on ollut magiaa, tulia auringon herättämiseksi, päivän päästämiseksi pälkähästä, tähtijuhlaa. Joulu-sana on skandinaavista perua, hjul, ajankehrä, pyörä, aurinko. Aurinkopeura makaa kolme päivää pesässä – päivät eivät lyhene eikä pitene – ja palaa takaisin radalleen joulupäivänä. Petteri Punakuono on aurinkopeuran sukua.

joulu-64032JOULUN RAUHAA

Jouluna aika pysäytetään, ainakin sitä yritetään.

TUULA: 70-luvulla koristelin pikkuveljen kanssa kuusta ja hoilasimme sen aikaista Irwinin hittiä: ”ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku”. Isä hurjistui: ”Jos ei tuo lopu, niin kuusi heitetään takaisin pihalle. Kyllä tippa tappaa ja ämpäriin hukkuu!”

ANU: Joulu alkoi, kun mummu tuli alakertaan falsetilla laulaen, “no-o onkos tullut kesä nyt talven keskelle”. Jouluateria päättyi aina epäonnistuneeseen luumukohokkaaseen. Yhtä onnistunutta kertaa muistellaan yhä. Nyt omissa kodeissa kuljemme ruokapöytään onkos tullut kesää laulaen. Olemme luopuneet kohokkaasta, mutta luopumiseen liittyvät tarinat muistelemme aina jälkiruokaa syödessä.

TUULA: Joulun alla kaikki siivoaa tuskaillen. Miksi, eikö siivoaminen ole rutiinia – vai onko se rituaali?

OTSO: Se on rutiiniksi muuttunut rituaali eli riesa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s