Otso Kautto: Kuka tutkii ja mitä tutkii

Väitöskirjaansa työstävä Rituaalimuseon tutkija Otso Kautto esittäytyy.

Olen 1962 syntynyt teatteriohjaaja-kirjailija. Pidän itseäni uskonnollisena ihmisenä, joka ei usko. Perheessäni on parantajia ja selvännäkijöitä. Haluan ajatella, että taiteilijat kuuluvat samaan sukuun samaanien kanssa, mutta epäilen, että kyse on enemmän omasta halustani kuulua johonkin voimalliseen traditioon.

Minulla on vahva taipumus ritualisoida omia tekojani. Inhoan taksonomioita ja dualistista ajattelua.

Tutkimuskohteeni on rituaali olemista läpäisevänä tajuna (vrt. huumorin taju) tai jopa transendenttinä ilmiönä.

Otin alun perin tutkimuksen lähtökohdaksi Catherine Bellin haasteen pohtia sitä, mikä rituaalissa kiinnostaa, ja miksi jotkut (yksilöt tai kokonaiset kulttuurit) ritualisoivat toisia enemmän. Rituaalin kaipuu ja rituaalin olemus tuntuvat vaikeilta pitää irti toisistaan, kenties käytännöllistä olisi kysyä mitä kaipaamme kun kaipaamme rituaaleja.

Miten näen rituaalin

Sanaa rituaali on helppo käyttää arkikielessä ja sen ymmärrys ei tunnu hankalalta.

Minulle sauna on rituaali. Se tuntuu kertovan, että saunomiseen liittyy jokin henkinen elementti, jossa sauna mielletään pyhäksi paikaksi, jolloin saunominen on merkityksellistä ohi peseytymisen tai pelkän mielihyvän. Minulle sauna on pelkkä rituaali, taas kommunikoi, että saunomiseen ei sisälly mitään erityistä merkitystä, tuskin edes mielihyvää, se on vain tapa. Esitys, joka on kuin rituaali on jotain enemmän kuin esitys, ja esitys joka on pelkkä rituaali on olemassa vain esitystradition takia. Ristiriitaista mutta ymmärrettävää.

Rituaali on toimiva kommunikatiivinen termi, silti keskustelu rituaalista ajautuu järjestään taksonomiseksi säätämiseksi: mikä on rituaali, mikä riitti, miten ne eroavat seremoniasta tai rutiinista, ja miten ne suhtautuvat ritualisoimiseen…

Pidän yhtenä hyvänä –riittävän löyhänä- lähestymisenä ajatusta jossa rituaali nähdään ilmiönä, jonka olemassaolon hyväksymme intuitiivisesti, koska se (käsitteenä) kommunikoi asian/mielentilan/ toiminnan lajin jota muuten ei voi kuvata.

Tällöin on toki muistettava, että koko käsitteellä on jossain määrin kolonialistinen rasite, ja että monet rituaaleiksi kutsutut ”primitiiviset” toiminnat eivät omassa kulttuurissaan ole ”rituaaleja” (koko käsite saattaa jopa puuttua).

C. Bell korostaa sitä että eri rituaaliteoriat tuntuvat kertovan enemmän niistä teorioista, joista ovat kasvaneet kuin itse rituaalista. Samaa logiikkaa käyttäen voisi sanoa, että koko ”rituaalin” käsite kuvaa enemmän sitä kulttuuria, joka sen on synnyttänyt ja sille niin suuren (mutta vaikeasti määriteltävän) merkityksen antanut.

Huomio ei siis ole missään tietyssä rituaalisessa käytännössä, ei edes yrityksessä soveltaa jonkin tietyn teorian rituaalikäsitettä taiteelliseen tutkimukseen, vaan rituaalin käsitteessä, sen ristiriidoissa, voimassa ja riskeissä.

Työn vaiheista:
– Matka Meksikoon: matkapäiväkirja 1/4,  matkapäiväkirja 2/4,  matkapäiväkirja 3/4,  matkapäiväkirja 4/4
Ritual 1.0 Nyt Riitti -tapahtumassa
– Ritual 3.0, Ohjaajan sana (Teatteri Quo Vadiksen sivustolla)

otso2

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s